keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Fasun teksti

Nyt viimeinkin pääsin käsiksi keskimmäisen lapsukaisen tekstiin. Tajusin tossa Miikon tekstin jälkeen kuinka vaikeaa on oikeesti pukea sanoiksi ne asiat ja tunteet, jotka tulee esiin näiden elukoiden kanssa elämisestä. Mutta yritän parhaani. :)

Eli vuorossa on Fasu.

"Mie osaan näyttää niin söpöltä ja hellyttävältä"
Fasu saapui perheeseemme kesällä 2009, kun muutettuamme yhteen avopuoliso halusi, että hankkisimme toisen kissan. Pienen etsinnän jälkeen Fasu tuli meille ja asettui taloksi. Pieni ja pelokas pentu, jota Miiko terrorisoi ihan älyttömästi ekana päivänä: ei jättänyt hetkeksikään rauhaan, kaatoi kumoon tassullaan ja kiusasi pienen melkein hengiltä. Itse tein silloin radikaalin päätöksen ja Miiko eristettiin pariksi päiväksi pois pennun kimpusta, jotta pystyisimme valvomaan niitä kunnolla. Ja myös Fasun tulon jälkeen Miikon miehuuden vieminen aikaistui ja viikon sisällä pennun tulosta, Miiko käväisi eläinlääkärissä ja rauhoittui melkein heti - ja Fasu sai olla rauhassa. :D

Pieni vauva <3
 Fasu oli pentuna ja muutenkin nuorempana kauhean ärhäkkä ja niin kissamainen kuin voi olla. Sekään ei viihtynyt silloin sylissä ja pelkäsi kaikkea mitä liikkui tai kuului vähän selvemmin. Vieläkin se pelkää hirmuisesti kaikkea, varsinkin vieraita, joita se ei tunne. Ovikellon ääni on kauheinta mitä Fasu tietää eikä se tule esille sängyn alta millään, jos paikalla on muita ihmisiä kuin me. Ainoastaan appivanhemmat ja miun äiti ovat ainoat, jotka saavat Fasun esille melkein heti tulonsa jälkeen. Ulkona oleminen on kauheinta mitä Fasu tietää, varsinkin jos siellä kuuluu ääniä ja näkyy ihmisiä. :D

"Siis...näin kukaan ei nää minnuu.."

"Siis hei..! Tässä on tie meiän välissä, mitä mie teen jos ihmisii tulee?!"
Mökillä Fasu käyttäytyy kuin se olisi maailman villein kissa ja pyydystelee päästäisiä, hiiriä ym. ja tuo ne näytille, paeten kuitenkin itse paikalta ennen kuin me ehitään lähelle. Mutta sielläkin nälkä yllättää aika pian ja aina se ruuan haju tuo kissan kotiin ja sisälle, kun yöpuulle käydään. Ja nirsoilusta ei taas tätä kissaa voi syyttää! Se söis ja söis, mutta liikaa sille ei anneta, koska herra on todistanut olevansa todellinen bulimikko, jolloin ruoka menee vain hukkaan. Joten vähän kerrallaan ja Fasuli pysyy tyytyväisenä.

Nyt, kun 6 vuotta pamahtaa kohta mittariin, Fasu on muuttunut ärhäkästä kissasta kunnon kotileijonaksi, joka nauttii huomiosta, hellyydestä ja silloin tällöin sylissä makoilusta. Kun Fasu haluaa syliin, se on silloin päästävä syliin. Olkootkin ihminen tietokoneella tai hyvää leffaa katsomassa, Fasun on syliin päästävä. Ja jos heti ei tajua, pitää huutaa kunnes tajuaa. Ja sit viihdytään leipomassa jalkoja rikki, mutta se on vaan Fasun lempipuuhaa nykyisin. <3

"Mie pidän mamman lämpimänä silloinkin kun se on kipee"<3

"Mikäs tää on...?" Fasu osallistui lautapeli-iltaan
Joskus tuntuu, että Fasu elää sitä stereotypisen keskimmäisen elämää eikä vaivaudu tulemaan edes koko perheen voimin makuuhuoneeseen nukkumaan. Se ei vaivaudu tulemaan vastaan, kun tullaan kotiin eikä noteeraamaan aamulla, kun noustaan ylös sängystä. Jos herraa moikkaa aamulla tai töistä tultuaan, se aukaisee hiukan silmää ja painautuu taas unten maille. Mutta sitten kun Fasulle sopii, hellyyksiä ei voi jakaa liikaa. <3

"Me varmistetaan isoveljen kaa, että mamman lauta on kunnossa rinteitä varten"

2 kommenttia:

  1. Ihana Fasu! Kisut on kyllä ihania kunne on aina niin eriluontosia meilläkin nää poitsut on ihan erillaisia. Ruffe kanssa vähän semmonen että ei kiinnostas nyt mut sitku kiinnostaa ni sit saatte kans huomioida :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on eriluontoisia kissoja! Vaikka miun puoliso sanookin usein, että ottais molempien kissojen hyvät puolet saisi yhden tosi hyvän kissan. :D Kehtaakin väittää, että meiän kissoissa on ärsyttäviä puolia.. ehei yhtään. :D

      Poista