torstai 5. maaliskuuta 2015

Jetin teksti

Nyt siis vuorossa viimeinkin kuopuksemme eli Jetin teksti. <3

"Miustako siellä höpistään?"
Mie oon aina ollut koirien kanssa tekemisissä, ihan lapsesta lähtien. Kun mie synnyin, meillä oli ihana samojedi- tyttö, joka valitettavasti menehtyi vanhuuteen, kun olin vasta kolmevuotias. Sen jälkeen tädilläni on ollut koiria, joista villakoira Nikitalla on edelleen hyvin tärkeä paikka sydämessäni, rest in peace rakas koira. <3 Mutta olen myös aina halunnut omaa koiraa, niin kauan kuin muistan. Poikaystäväni kanssa alettuani seurustelemaan, olen melkein joka vuosi vihjannut koirasta ja vastaukseksi olen saanut tiukan "ei". Olin jo vähän luopunut toivosta, kunnes alkutalvesta 2012 poikaystävä alkoi osoittaa vähän lämpenemistä asialle ja jouluna alkoi sitten vihjailla, että mikäs koirarotu olisi hyvä, jos koiran ottaisimme. Molemmilla oli kuitenkin sama periaate: ei isoa koiraa (kerrostalon vuoksi), ei haukkuherkkyyttä omaavaa eikä kouluttamiseltaan mahdotonta.

Miullahan oli haaveena, että saisin joskus kokea samojedin omistajuuden, mutta kokonsa puolesta jouduimme hylkäämään sen haaveen. Mietimmekin silloin mikä on sellainen "pikku-samojedi" ja japaninpystykorva googlattiin saman tien. Ensiksi rotu valloitti ulkonäöllään, sitten miut luonteenkuvaukseltaan ja lopulta kaikilla herkuilla. Rotu vaikutti juuri sopivalta, omapäisyyttä, mutta myös helppo ensimmäisen koiran hankkivan kouluttaa, kunhan on määrätietoinen. Ja alkuvuodesta 2013 aloin etsimään pentueita ja Jämsän seuduilta löytyi kasvattaja, jolla oli syntynyt joulukuun alussa kaksi pentuetta. Ja eikun yhteydenotto sinne!

Tammikuun loppupuolella lähdimme katsomaan tulevaa lapsukaistamme ja tutustumaan rotuun sekä kasvattajaan paremmin. Ja jo kasvattajan aikuiset koirat saivat tuntemaan olon, että tää on meille sopiva rotu. Innokas, ystävällinen ja ihmisrakas. Ja pennut... Vaikka tykkään koirista enemmän sisäsiisteinä aikuisina, ovat ne japaninpystykorvan pennut kyllä ihan omaa laatuaan. <3 Vai mitä sanotte:

Lumivyöryn Zatukirjan Zankari, 7-viikkoisena
Jeti ei ollut ihan ensimmäinen valintamme, mutta koska emme halunneet näyttelykoiraa, päätimme katsastaa pojan, jota kasvattaja ei odottanut näyttelyissä käytettävän. Ja poikakoiran halusimme, mie sen vuoksi, että poikakoirat ovat helpompia kouluttaa ja ne eivät "juksaa" sinnuu samalla tavalla kuin nartut pystyvät. Mies halusi pojan siksi, että japsipojat ovat aikuisina pörröisempiä. :D On varmaan vaikeaa veikata kumpi on hoitanut pääasiallisen kouluttamisen.
Ja niin pentu valittiin ja palasimme kotiin odottamaan kahden viikon päästä tapahtuvaa kotiutumista. Nimiäkin pohdittiin suunnattomasti, Roki oli miulla vahvana suosikkina, mutta sitten lopulta päädyimme Jetiin. Meidän oma pikkuinen lumimiehemme. <3 Ja helmikuun alussa 2013, vauva haettiin kotiin.


Arki pentukoiran kanssa olikin haastavampaa ja raskaampaa kuin olin itselleni toitottanut. Vaikka tiesin, että sisäsiisteyden ja yksinolon opettaminen veisi aikaa, voin myöntää, että pari kertaa usko koko hommaan meinasi loppua. Varsinkin kun yksinolo oli Jetille niin hankalaa aluksi. Yksinolo alkoi helpottaa vasta, kun teimme päätöksen, että poju viettää ne ajat suljetussa huoneessa eikä pääse tekemään tuhojaan ympäri kämppää. Monta kuukautta näin mentiin, kunnes ennen yksivuotispäivää pystyimme kokeilemaan lyhyellä ajalla yksinoloa koko kämpässä. Sen jälkeen ei olekaan tuhoja tehty eikä itketty perään. Paitsi joskus yksi itkuvirsi pitää päästää, jos olen juuri tullut töistä ja lähden melkein heti käymään kaupassa. Se on Jetistä anteeksiantamatonta, miunhan pitäs jäädä leikkii hänen kanssaan. :D

Poika kasvoi ihan silmissä viikkojen aikana

Ensimmäinen suihku, ei mukava kokemus

Lempileluja pentuna, nyt jo haudattu

Paras kaveri jo pennusta lähtien <3
Jetille muodostui ihana kaveruussuhde jo pennusta pitäen naapurin koiraan, Masi-corgiin. Vaikka se oli leikkinyt jo muiden pentujen kanssa, Masissa oli jotain erityistä, jonka vuoksi pojat ovat vieläkin ystäviä, innostuvat toisistaan heti, vierailevat toistensa luona ja leikkivät. Totta kai pojilla kinaakin tulee, onhan molemmat jo "isoja" poikia (2v.) :D

Jetin kouluttaminen oli kyllä suhteellisen helppoa, vaikka miellyttämisenhalua tällä rodulla ei juurikaan ole. Jetille kuitenkin herkut ovat niin tärkeitä, että niiden avulla kouluttaminen oli simppeliä. Takapakkia tuli käytöksessä, kun hormonit alkoivat hyrrätä ja murrosikä iskeä 1 vuoden iässä. Mutta niistäkin selvittiin, määrätietoisuudella. Ainut huono puoli oli vaan, että tyttöjen aiheuttaman stressitason vuoksi jouduin tekemään rankan päätöksen ja Jeti menetti miehuutensa eläinlääkärin kanssa tehdyn pohdinnan jälkeen 2014. :/ Aluksi mietin "onko se nyt oikein", mutta nyt en kadu yhtään päätöstä. Koiran elämä on helpottanut - samoin miun. Jeti on rauhallisempi, edelleen yhtä leikkisä ja käskyt menevät paremmin aivoihin eivätkä sujahda vain toisesta korvasta ulos.

"Oonko muka tottelematon, hä?"
Jetin luonnetta on niin vaikea pukea sanoiksi, se pitäis vaan nähdä omin silmin. En olis ikinä voinut uskoa, että koira voi olla sekä kiltti, ystävällinen, ihmis-, lapsi- ja koirarakas, omapäinen, ADHD, yli-innokas, fiksu ja hölmö, nopeasti ja hitaasti oppiva, sylivauva ja samalla omissa oloissaan viihtyvä..jne. Jeti on Jeti, se on omanlaisensa koira ja sitäkin rakkaampi. Sanat eivät anna oikeutta tälle maailman ihanimmalle, söpöimmälle ja parhaimmalle koiralle. :)

"Miehän oon vallan söpö"

"Näin hienosti mie ootan odottamassa"
Jetin energiatason vuoksi olenkin ryhtynyt harrastamaan pojan kanssa. Syksyllä 2014 kävimme Agilityn alkeet -kurssin ja nyt 16.3. jatkamme tätä harrastusta jatkokurssilla. Sen vuoksi ollaan nyt kohotettu pojan kanssa kuntoa lisäämällä lenkkien pituuksia, rankkuutta ja treenattu tottelevaisuutta entistä enemmän. Vielä en tiedä innostutaanko koskaan kokeilemaan kisoja, mutta ainakin pojan into kyseistä harrastusta kohtaan on niin suuri, että agility on tullut jäädäkseen meidän kahden yhteisten harrastusten pariin. :)

"Tärkeintä on herkut!.."

"..ja hyvä poseeraus"

"Mummo pistänyt ton herkun liian korkeelle!"

"Saiskohan tästä jotain?"
Tulen siis varmaan painottumaan paljolti Jetiin, kun agility alkaa. Katsotaan onko opit jääneet mieleen vai aloitetaanko taas alusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti